Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismäärää nostettiin hallituksen päätöksellä. Koska hyvinvointialueiden rahoitukseen toteutettiin samalla leikkaus, useimmat alueet ovat päätyneet nostamaan asiakasmaksuja vastaamaan enimmäismääriä. Erikoissairaanhoidon tai päivystyksen lääkärikäynnin hinta on nostettu 66,70 euroon, terveyskeskuslääkärin käyntimaksu 28,20 euroon ja sosiaalihuollon maksuihin on tehty kautta linjan korotuksia. Samalla maksullisuutta on monella alueella laajennettu käsittämään aiemmin maksuttomia palveluita kuten potilaspuheluita ja etävastaanottojen hintaa on nostettu. Kohtuuttomat maksut estävät oikea-aikaista hoitoon hakeutumista tai tuen vastaanottamista ja siten lisäävät väestön sairastavuutta. Erityisen kohtuuttomia ovat sellaiset tilanteet, joissa tarvitaan toistuvia käyntejä, kuten esimerkiksi riskiraskauden seurantaan liittyviä käyntejä.
Asiakasmaksujen korotukset lisäävät terveydenhuoltojärjestelmän aiemminkin suurta eriarvoisuutta, sillä vakuutusperusteisessa terveydenhuollossa useimmiten työikäinen ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa elävä asiakas ei maksa työterveyshuollon sairasvastaanotolla tai vakuutuksen kustantamalla yksityisvastaanotolla saamastaan hoidosta. Korotukset lisäävät entisestään potilaan maksuosuutta, joka on kansainvälisesti vertailtuna suomalaisessa järjestelmässä jo valmiiksi suuri. Puhe maksuttomasta terveydenhuollosta onkin täysin perusteetonta! Korotukset tulee perua asiakasmaksujen kohtuullistamiseksi ja hakea talouden tasapainottamista muista tekijöistä.
Valtionhallinnossa tiedetään hyvin nykyisten maksutasojen johtavan kohtuuttomiin tilanteisiin! Niinpä asiakasmaksujen vuosikertymässä on olemassa maksukatoksi kutsuttu enimmäismäärä, jonka seuranta on kuitenkin asiakkaan tai potilaan itsensä vastuulla. Maksukaton lisäksi hyvinvointialueella on velvollisuus kohtuullistaa tai poistaa maksu sellaisessa tilanteessa, kun se johtaa maksuvaikeuksiin. Näissäkin tilanteissa vastuu on kuitenkin maksukyvyttömällä sairaalla, jonka tulee tehdä selvityksiä maksukyvystään ja anoa huojennusta maksutoimistosta. Maksuhuojennusten mahdollisuutta käytetään verraten vähän, mikä kertoo siitä, että monet asiakkaat eivät tiedä huojennusten mahdollisuudesta. Voikin epäillä, että mikäli huojennuksia haettaisiin kaikissa tilanteissa, joissa niihin on oikeus, hyvinvointialueiden maksutoimistot tarvitsisivat huomattavia lisäresursseja maksujen oikaisemiseksi.
Julkiset maksutoimistot ovatkin ulkoistaneet maksujen hallinnan perintätoimistoille, jotka eivät käytä lakiin säädettyä harkintavelvollisuutta. Pienenkin laskun perintäkulut voivat muodostua valtaviksi. Koska hyvinvointialueella on lakisääteinen velvollisuus kohtuullistaa maksuja harkinnan perusteella, tulee perintätoimistojen käytöstä luopua! Perintätoimistojen käytöstä koituvat hallintokulut voitaisiin käyttää maksujen alentamiseen.
Johannes Routila
Satu Kytölehto
Routila on korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Keuruulta, Kytölehto kotihoidon lähihoitaja ja aluevaltuutettu Petäjävedeltä. Molemmat ovat aluevaaliehdokkaita (sd.).