Merja Ahonen 21.1.2013
Kunta- ja palvelurakenneuudistus on ollut tapetilla ja uutisissa jo kohta kymmenen vuotta. Paras – lailla käyntiin lähtenyt uudistus on saanut jatkoa ja nyt halutaan vahvoja peruskuntia, samalla uudistaen sosiaali- ja terveystoimea. Eduskunta ja hallitus ovat linjanneet ja säätäneet lakeja, välillä on kuultu kuntia lausuntojen muodossa tai järjestetty valtakunnallisia ja alueellisia tilaisuuksia, joissa kunnat ovat saaneet kommentoida kulloinkin meneillään olevaa vaihetta. Uudistuksessa tuntuu käänteitä ja vaiheita riittävän, valmista ei tahdo tulla valtakunnan tasolla eikä kunnissa.
Kunnan kannalta katsottuna aina on tulossa uusi lakiluonnos, lausuntokierros tai selvitys. Oma näkemykseni on, että tämä on hankaloittanut kuntien välisiä neuvotteluita. Muutaman viikon tai kuukauden kuluttua tuleva uusi linjaus voi vesittää entisen, asukaspohjavaatimus voi muuttua ja kunnan onkin suunniteltava suurempaa kokonaisuutta. Näin näyttää taas käyneen. Paras – lain vaatimus 20 000 asukaspohjasta ei enää riitä, vaan nyt puhutaan 50 – 100 000 asukkaan vahvoista peruskunnista tai ainakin sote – alueista.
Terveydenhuoltoa on myllerretty aina. Myös omaan yli 30 vuoden työskentelyyni terveydenhuollossa on mahtunut monenlaista uudistusta. Eteenpäin on menty ja ala on kehittynyt valtavasti. Olemme uudistuksiin ja muutoksiin tottuneet ja suurelta osin myös sitoutuneet, koska olemme nähneet konkreettisen hyödyn potilaalle. Asioita pitää aika ajoin kyseenalaistaa, se tuo kehitystä.
Kuntarakennelain aikaansaamia vaikutuksia etenkin terveydenhuoltoon tuntuu vaikealta, ellei jopa mahdottomalta arvioida, koska tavoite ei ole selkeä. Sairaanhoitopiirit ja nyt myös terveyskeskukset on kyseenalaistettu. Kuntalaisten oikeudet lähipalveluihin tunnustetaan, mutta selvää ei ole mitkä palvelut tuotetaan lähipalveluina. Rakenteiden uudistus ei näyttäydy konkreettisessa potilaan hoitamisessa, onneksi, mutta aiheuttaa jatkuvaa muutospaineessa olemista ja uhkakuvia tulevaisuuden suhteen.
Uusia valtuutettuja odottavat isot haasteet tulevaisuuden kuntarakenteista ja palveluista päätettäessä. Selkeitä visioita tarvitaan, koska ratkaisut kantavat vuosikymmentenkin päähän. Yksi malli ei sovellu jokaiseen Suomen kuntaan, paikallisia ratkaisuja tulee voida tehdä.